Elämän muutokset

Kun vuodet vierivät elämässäni, aloin haluta yhä enemmän ja enemmän toista lasta itselleni. Jos en olisi häntä saanut, en tiedä miten olisin elänyt sen asian kanssa. Jo niin sanottu sekundaarinen lapsettomuuskin tuntuu erittäin ikävältä. Onneahan minulla toki oli raskauden suhteen, vaikken tuntenut etuosassa olevan istukan vuoksi ollenkaan hänen liikkeitään. Dramaattisiinkiin käänteisiin olisi ollut ainesta, mutta lapsi onneksi syntyi etuajassa mutta terveenä ja älykkäänä.

Yllätyksenä minulle tuli ihmisten kaikkoaminen elämästäni. Olin melko tavalla yksinäinen kun vietin aikaa kotona kaksi vuotta lasten kanssa. Tuntui siltä, että olin tehnyt jotain nykyhetken arvojen tai vaatimusten vastaista hankkimalla lapsen vielä reippaasti yli 40 -vuotiaana. Ehkä joku ajattelee, että itse en pitänyt riittävästi yhteyksiä tuttaviini, mutta he olivat kiireisiä kun otin yhteyttä. Huomasin myös, että jos mainitsin olevani yksinäinen, olin  jollain tavalla viallinen. Sen jälkeen ei kyseistä ihmistä näkynyt 🙂

Soittelemisiin, Serena, 246.