Hylkäämiskokemuksesta

Jos vanhempi, isä tai äiti hylkäävät lapsensa, se on lapselle kaikkein pahin mahdollinen psyykkinen kokemus. Hän voi miettiä koko ikänsä, miksi juuri hänelle kävi näin, ehkä hän voi syyllistää itseäänkin, vaikka olisikin tapahtuneeseen asiaan  täysin syytön. Tämä asia aiheuttaa ihmiselle lähtemättömän jäljen mieleen, pitkäkestoisen trauman.

Pahimmissa tapauksissa lapsi tai nuori voi elää useassa eri sijaisperheessä juurtumatta täysin mihinkään niistä. Hän alkaa selviytyä omalla tavallaan hylkäämiskokemuksesta kerta toisensa jälkeen.

Jokin hänen sydämessään voi turtua ja koossa pysyäkseen hän kehittää suojelu- ja selviytymismekanismeja. Näitä voi olla esimerkiksi liittoutuminen hyvissä asemissa olevien ihmisten kanssa ja näiden jatkuva miellyttäminen. Kuten myös hyvin kovaääninen puhe ja hänen itsensä mielestään heikompien syrjäyttäminen.

Soittelemisiin, Serena, 246.